perjantai 24. elokuuta 2012

Vaikeuksien valtakunta


Meillä on hiljaiseloa eletty blogin suhteen nyt oikein huolella ja tähän on pätevä syy. Pahoittelen niin paljon lukijoiden puolesta, että olen hiljentynyt nyt näin pitkäksi aikaa mutta meillä on ollut niiiin huonoa tuuria viime aikoina, ettei ole tehnyt mieli kirjoitell yhtään mitään. Olen ollut kiukkuinen kuin pieni apina.

Ihan ensinnäkin meidän parisuhteemme kohtasi varsinaisen esteratojen äidin muuttaessamme tänne remontin keskelle. Tuntui, että seinät kaatuu päälle ja ollaan tehty tosi iso virhe. Riideltiin, tapeltiin, mökötetiin ja taas riideltiin. Kaikilla oli paha olla ja tuntui, että nyt taitaa suhde kaatua. Olihan tuo ukko jo reilu viikon evakossakin, kun oli pakko miettiä mitä tehdään.

Jostain ihmeestä sitä voimaa kuitenkin ammennettiin ja nyt menee edes niin hyvin, että ollaan puheväleissä ja selvitellään yhdessä asioita, päästellään pikkuhiljaa stressiä pihalle ja koitetaan kommunikoida parhaamme mukaan. Olemme hankkineet jopa ulkopuolisen auttajan näihin suhteen myrskysäihin, jotta ei tarvitsisi luovuttaa, etenkään nyt kun kaiken pitäisi oikeasta olla hyvin. Mutta kyllä me tästä selvitään, nyt näyttää jo niin paljon paremmalle... mutta kuten kaikessa, niin tässäkin tapauksessa pohjaa ei oltu vielä saavutettu ja taas kohdattiin uusi kriisi; sähkömiehen lasku ja siihen liittyvät työt.

Meillä oli siis sähkömies eräästä paikallisesta yrityksestä tekemässä täällä töitä. Hän ilmaantui milloin huvitti, oli vajaa tunnin ja taas lähti "toisille työmaille, kun on niin kiire". Kesken töiden postilaatikkoon pudotettiin 1200e lasku, jonka seurauksena itkin silmät päästäni. En siis laskun suuruuden takia, kyllä me maksetaan tehdystä työstä mutta tässä laskussa oli veloitettu jokaisesta 15 minuutin pyörähtämisestä se alkavan tunnin työ, matkakulut 10e päivä, laskutuslisää (vaikka missään vaiheessa meiltä ei kysyttä, halutaanko maksaa laskulla vai oravannahoilla), meiltä veloitettiin paketissaan seisovat pistorasiat sekä 9 tuntia "töitä", jonka aikana tämä mies sai vedettyä piuhat keittiöön ja makuuhuoneeseen, 2 pistorasiaa sekä yhden langattoman valokatkaisijan. Valitettiin laskusta ja hänen mielestään kaikki laskutettava oli aiheellista.

Nyt sitten meillä kävi kaverin mies, kenellä on myös oma sähköfirma, katsomassa mihin on jääty, jotta saadaan sähköt jokapaikkaan. Sillä vaikka piuhat oli paikallaan, ei niitä oltu vedetty sähköboksiin vaan roikkuivat vain pelkkinä naruina katoista ja seinistä... nyt sitten huomattin, että työt on tehty huolimattomasti, keittiöstä puuttuu piuhoja eikä niitä siis riitä kaikille kodinkoneille. Laskussa on älyttömiä asiakkaan vedätyksiä, mitään suunnitelmia ei ole paperilla ja kaiken tämän vuoksi homma joudutaan aloittamaan lähes alusta ja laskua tulee sen vuoksi ainakin toiset 1000e selvitystöineen päivineen... eikä naurattanut vähääkään!

Ja koska ihmisen niskaan voi selvästi kaatua lukematon määrä sontaa, niin yhtenä aamuna menin pimeässä kellariin aikeenani laittaa pyykit koneeseen. Astuin viimeiseltä portaalta alas ja samalla sekunnilla hyppäsin ylös tuntiessani jalan uponneen jääkylmään veteen! Äkkiä valot päälle ja siihen pisteeseen romahdin... kellarissa tulvi, vettä 40cm ja koko 60m2:n alalla... sinne meni yläkerran vessaan tarkoitetut paneelit, lattialautaa, huonekaluja, keittiökaappeja ynnä muuta mukavaa. Kaikki oli nostettuna vakuutusyhtiön vaatiman 10cm korkeuteen ja ylikin mutta vettä oli tullut niin paljon, ettei niistä korotuspalkeista ollut mitään hyötyä. Kissanhiekkalaatikkokin kellui käytävällä vastaan...

Vesi saatiin omin voimin pois, kiitos kumisaappaiden, ämpäreiden, lastan ja vesi-imurin! Paikkakunnallamme oli kuitenkin sattunut useita vesivahinkoja rankkasateiden vuoksi eikä saatu puhaltimia vielä edes tänään paikalle. Nyt olen loppu ja uupunut tähän kaikkeen mutta tästä on vain noustava...

Tänään tuli kuitenkin viimeiset keittiökaapit ja työtasot ja huomenna alkaa niiden asentaminen paikalleen, luojan kiitos! Palaan siis asiaan, kun on saatu tätä draamaa tällä vähennettyä reilusti... toivottavasti muutaman viikon sisällä!

Terkuin
- Hansu

5 kommenttia:

  1. No huh, olipas tarina! Voimia sinne vaan kovasti! <3 Joskus vielä nauratte koko asialle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et uskokaan, kuinka odotan päivää jolloin me päästään tälle tilanteelle nauramaan. Toki välillä on huvittaviakin hetkiä koettu, kun kaikki kaatuu niskaan mutta on tää yhtä hampaiden puremista silti ollut :(

      Kiva kun kävit jättämässä kommenttia :)

      Poista
  2. No voihan itku mitä kaikkea oot saanut kestää perheinesi. :/ Toivottavasti tästä alkaa nousukausi ja suurimmat vastoinkäymiset ovat historiaa. Paljon tsemppiä ja jaksuja sinne sulle! <3 T.Sussu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä uskon, että vielä ei ihan pohjalla olla, sen verran pessimista musta aina löytyy :D . Mutta hei, tää on vaan elämää ja tarpeeksi kun on tahtoa, niin kaikesta selviää, tavalla tai toisella :) . Kiitos tsempeista ja kommentista <3

      Poista
  3. Voi itku. Mikään ei varmasti tyhjentävästi lohduta, mutta jostain kumman syystä asioilla on tapana aina jotenkin järjestyä. Itsellä remonttihelvetin keskellä asumista on takana nyt vajaat neljä vuotta. Onni kääntyi lopulta vasta tuossa kolmen vuoden tienoilla.. Nyt näyttää jo tosi hyvältä ja itkut & hammastenkiristykset alkavat tuntua kaiken arvoiselta (eli pahimmat paikat unohtuvat hiljalleen). Paljon paljon jaksamista ja pienien asioiden iloa teille!

    VastaaPoista

Kakista ulos vaan :)