Pahoittelut, kun näissä postauksissa on nyt venähtänyt aikaa mutta sattuneesta syystä nyt on ollut aikamoista hulinaa! Noh asiaan...
Meidänhän piti asua tässä vuokrakolmiossa hamaan tulevaisuuteen, käytiin me katsomassa isompia vuokrakämppiä mutta ne ei sitten syystä jos toisesta natsanneetkaan meidän perheelle. Sitten heräsi ajatus omasta talosta ja ajatusta vietiin pikkuhiljaa eteenpäin katselemalla Etuoven sekä Oikotien tarjontaa mutta aina niissä oli jotain vikaa. Kriteereinä kun oli rintamamiestalo, jossa tilaa olisi ainakin neljän huoneen verran, talo olisi remontoitavissa mutta ei kuitenkaan läpimätä. Ja yleensä tarjolla oli enemmän ja vähemmän jälkimmäisen kaltaisia koppeja, joissa remonttiin uppoaisi enemmän kuin itse taloon.
Sitten kolahti ja ihana talo löytyi. Tilaa oli vajaat 200m2 ja huoneitakin oli 6. Jokaisessa makuuhuoneessa oli oma vaatehuone ja tonttiakin oli melkeinpä liikaa. Ainut tiedossa oleva kurja puoli oli asunnon sijainti esitaajamassa, jolloin lähimpään isoon kauppaan olisi ollut matkaa 12km mutta onhan meillä auto. Odotukset olivat suuret ja vaikka tiedossa olikin, että remonttia olisi edessä niin kyllähän asunnon kunto kuitenkin yllätti. Hintaa oli mielestäni aivan liikaa, joten pudotinkin tarjoukseni 35 000e pyyntiä alemmaksi. Talossa kun olisi pintapuolisen tarkastuksen jälkeen uusittava kaikki pinnat ja jopa lattiat olivat silminnähden kierot joka suuntaan. Talo oli myöskin ollut vuoden tyhjillään, joten sekin kertoi, ettei ostaja-ehdokkaita liiemmin ole ollut.
Sekä kohteen ilmoituksessa, että välittäjältä kysyttäessä vastaus kuntotarkastukseen oli, ettei sitä oltu tehty. Tarjoukseen siis lisättiin ehdoksi kuntotarkastus ja mikäli kuntotarkastuksessa ilmenisi jotain suurta, niin vetäytyisin kaupasta. Annoin kolme päivää aikaa miettiä asiaa ja niin myyjät tekivätkin. He antoivat vastatarjouksen minuutilleen sillä hetkellä, kun tarjoukseni olisi mennyt umpeen ja sekin jo ihmetytti sillä kyllähän he taatusti tiesivät etteivät aio hyväksyä niin suurta pudotusta hintaan.
Vastatarjous oli siis 10 000e alkuperäispyyntiä alempi ja vasta-tarjouksen mukana tuli kuntotarkastuksen osalta ostajan kannalta huolestuttava pointti. Myyjä ensinnäkin nimesi tietyn tarkastajan, jonka tehtävään halusivat ja siinä vaiheessa nousin varpailleni. Ja seuraavana niskaani pudotettiin pommi; taloon oli kuin olikin tehty kuntotarkastus vuotta aiemmin ja siinä esiintyi mm. seuraavia asioita:
-Piharakennus purkukuntoinen
- Kattorakenteissa asbestia
- Ulkorappaus haljennut ja korjattu virheellisesti
- Sokkeli halkeillut useasta kohtaa
- Salaojitukset puuttuivat
- Korkeita kosteusarvoja kellaritiloissa ym.
...lista oli loputon, kokoa sillä oli A4:sen verran...
Sain kaksi päivää aikaa mutta voitte vain arvata, ettei tarvinnut miettiä asiaa sekuntia kauempaa - kieltäydyin vastatarjouksesta! Ja kyllä harmitti, koska olinhan mielessäni jo sisustanut asunnon meidän kodiksi. Totesin, etten enää tahdo katsoa mitään asuntoja, sillä ei kuitenkaan löydetä kuin täysin romuja hirvityksiä mutta koska olen kuin tuuliiviiri konsanaan niin jo olin taas seuraavana päivänä katsomassa asuntoja netissä.
Sovimme myös näytön yhteen toiseen taloon, jossa kustannusarvio korjauksille oli välittäjän mukaan 30 000-100 000e riippuen halutusta varusteiden tasosta. Näyttöpäivänä kuitenkin soitimme ja valehtelimme kohteliaasti lasten sairastuneen. Ja etsintä jatkui...
Sitten se löytyi. Se omalta tuntuva talo, joka oli ilmoituksen mukaan alkuperäiskuntoinen mutta oikein hyvässä kunnossa oleva yksilö. Ja ei muuta kuin katsomaan! Valmistelin itseäni jo matkalla suureen pettymykseen ja siihen tunteeseen, että "ei taas...". Mutta sitä tunnetta ei tullut. Kiertelimme ja kaartelimme ja hipelöitiin kauniita alkuperäisiä sormipaneeleja ja ihasuttiin, rakastuttiinkin. Ei muuta kuin tarjousta sisään; samoilla ehdoilla kuin edellinen kauhujen kammiokin mutta tällä kertaa hintapyyntöä ei pudotettu euroakaan. Harkintapäiviä annettiin yksi. Voi kuinka se tuntuikaan elämäni pisimmiltä vuorokaudelta. Ja koska käsirahaa en halunnut maksaa, varauduin siihen, että 99% varmuudella myyjä pudottaa taas jonkun pommin tai haluaa välttämättä käsirahan.
Vuorokausi, 24 tuntia... voi huoh... ja puhelin soi...
"Herra Kiinteistövälittäjä tässä hei! Olit tehnyt tarjouksen sillä ja sillä kadulla sijaitsevasta kiinteistöstä. Soittelin tässä vain ilmoittaakseni... että tarjouksenne hyväksyttiin"
Meidänhän piti asua tässä vuokrakolmiossa hamaan tulevaisuuteen, käytiin me katsomassa isompia vuokrakämppiä mutta ne ei sitten syystä jos toisesta natsanneetkaan meidän perheelle. Sitten heräsi ajatus omasta talosta ja ajatusta vietiin pikkuhiljaa eteenpäin katselemalla Etuoven sekä Oikotien tarjontaa mutta aina niissä oli jotain vikaa. Kriteereinä kun oli rintamamiestalo, jossa tilaa olisi ainakin neljän huoneen verran, talo olisi remontoitavissa mutta ei kuitenkaan läpimätä. Ja yleensä tarjolla oli enemmän ja vähemmän jälkimmäisen kaltaisia koppeja, joissa remonttiin uppoaisi enemmän kuin itse taloon.
Sitten kolahti ja ihana talo löytyi. Tilaa oli vajaat 200m2 ja huoneitakin oli 6. Jokaisessa makuuhuoneessa oli oma vaatehuone ja tonttiakin oli melkeinpä liikaa. Ainut tiedossa oleva kurja puoli oli asunnon sijainti esitaajamassa, jolloin lähimpään isoon kauppaan olisi ollut matkaa 12km mutta onhan meillä auto. Odotukset olivat suuret ja vaikka tiedossa olikin, että remonttia olisi edessä niin kyllähän asunnon kunto kuitenkin yllätti. Hintaa oli mielestäni aivan liikaa, joten pudotinkin tarjoukseni 35 000e pyyntiä alemmaksi. Talossa kun olisi pintapuolisen tarkastuksen jälkeen uusittava kaikki pinnat ja jopa lattiat olivat silminnähden kierot joka suuntaan. Talo oli myöskin ollut vuoden tyhjillään, joten sekin kertoi, ettei ostaja-ehdokkaita liiemmin ole ollut.
Sekä kohteen ilmoituksessa, että välittäjältä kysyttäessä vastaus kuntotarkastukseen oli, ettei sitä oltu tehty. Tarjoukseen siis lisättiin ehdoksi kuntotarkastus ja mikäli kuntotarkastuksessa ilmenisi jotain suurta, niin vetäytyisin kaupasta. Annoin kolme päivää aikaa miettiä asiaa ja niin myyjät tekivätkin. He antoivat vastatarjouksen minuutilleen sillä hetkellä, kun tarjoukseni olisi mennyt umpeen ja sekin jo ihmetytti sillä kyllähän he taatusti tiesivät etteivät aio hyväksyä niin suurta pudotusta hintaan.
Vastatarjous oli siis 10 000e alkuperäispyyntiä alempi ja vasta-tarjouksen mukana tuli kuntotarkastuksen osalta ostajan kannalta huolestuttava pointti. Myyjä ensinnäkin nimesi tietyn tarkastajan, jonka tehtävään halusivat ja siinä vaiheessa nousin varpailleni. Ja seuraavana niskaani pudotettiin pommi; taloon oli kuin olikin tehty kuntotarkastus vuotta aiemmin ja siinä esiintyi mm. seuraavia asioita:
-Piharakennus purkukuntoinen
- Kattorakenteissa asbestia
- Ulkorappaus haljennut ja korjattu virheellisesti
- Sokkeli halkeillut useasta kohtaa
- Salaojitukset puuttuivat
- Korkeita kosteusarvoja kellaritiloissa ym.
...lista oli loputon, kokoa sillä oli A4:sen verran...
Sain kaksi päivää aikaa mutta voitte vain arvata, ettei tarvinnut miettiä asiaa sekuntia kauempaa - kieltäydyin vastatarjouksesta! Ja kyllä harmitti, koska olinhan mielessäni jo sisustanut asunnon meidän kodiksi. Totesin, etten enää tahdo katsoa mitään asuntoja, sillä ei kuitenkaan löydetä kuin täysin romuja hirvityksiä mutta koska olen kuin tuuliiviiri konsanaan niin jo olin taas seuraavana päivänä katsomassa asuntoja netissä.
Sovimme myös näytön yhteen toiseen taloon, jossa kustannusarvio korjauksille oli välittäjän mukaan 30 000-100 000e riippuen halutusta varusteiden tasosta. Näyttöpäivänä kuitenkin soitimme ja valehtelimme kohteliaasti lasten sairastuneen. Ja etsintä jatkui...
Sitten se löytyi. Se omalta tuntuva talo, joka oli ilmoituksen mukaan alkuperäiskuntoinen mutta oikein hyvässä kunnossa oleva yksilö. Ja ei muuta kuin katsomaan! Valmistelin itseäni jo matkalla suureen pettymykseen ja siihen tunteeseen, että "ei taas...". Mutta sitä tunnetta ei tullut. Kiertelimme ja kaartelimme ja hipelöitiin kauniita alkuperäisiä sormipaneeleja ja ihasuttiin, rakastuttiinkin. Ei muuta kuin tarjousta sisään; samoilla ehdoilla kuin edellinen kauhujen kammiokin mutta tällä kertaa hintapyyntöä ei pudotettu euroakaan. Harkintapäiviä annettiin yksi. Voi kuinka se tuntuikaan elämäni pisimmiltä vuorokaudelta. Ja koska käsirahaa en halunnut maksaa, varauduin siihen, että 99% varmuudella myyjä pudottaa taas jonkun pommin tai haluaa välttämättä käsirahan.
Vuorokausi, 24 tuntia... voi huoh... ja puhelin soi...
"Herra Kiinteistövälittäjä tässä hei! Olit tehnyt tarjouksen sillä ja sillä kadulla sijaitsevasta kiinteistöstä. Soittelin tässä vain ilmoittaakseni... että tarjouksenne hyväksyttiin"
VOI JIPPIKAIJEEEEEEEEE!!!!!
Meillä on siis ehkä talo! Seuraava jännitys olikin sitten kuntotarkastus ja pessimisti kun ei pety koskaan, niin ajatus kuntotarkastuksessa löytyvistä ongelmista ja mädästä talosta kolkutteli takaraivossa. Tarkastus siis lievästi sanottuna jännitti ja kahden pitkän tunnin jälkeen se oli ohi - puhtain paperein. Vikoja ei siis suoranaisesti ollut mutta muutama korjausehdotus tuli, joka koski ikkunoiden sekä ulkopuolisten puupintojen huoltomaalausta, sadevesien poisohjaamista kolmen metrin päähän talon seinustalta ja vuosittaisen nuohouksen hoitamista ajan tasalle. Siinä se!
Paperisota siis vielä edessä mutta kaiken tämän jännittämisen ja pettymysten jälkeen voin vihdoin sanoa, että meillä on koti
- meidän oma koti :)
Meillä on siis ehkä talo! Seuraava jännitys olikin sitten kuntotarkastus ja pessimisti kun ei pety koskaan, niin ajatus kuntotarkastuksessa löytyvistä ongelmista ja mädästä talosta kolkutteli takaraivossa. Tarkastus siis lievästi sanottuna jännitti ja kahden pitkän tunnin jälkeen se oli ohi - puhtain paperein. Vikoja ei siis suoranaisesti ollut mutta muutama korjausehdotus tuli, joka koski ikkunoiden sekä ulkopuolisten puupintojen huoltomaalausta, sadevesien poisohjaamista kolmen metrin päähän talon seinustalta ja vuosittaisen nuohouksen hoitamista ajan tasalle. Siinä se!
Paperisota siis vielä edessä mutta kaiken tämän jännittämisen ja pettymysten jälkeen voin vihdoin sanoa, että meillä on koti
- meidän oma koti :)
- Hansu
