Hetki aikaa!

Huhhuh, onhan ollut rytäkkää tässä viimeiset viikot ja silti tuntuu, ettei juuri mitään ole valmistunut. Välillä käynyt mielessä, että mihin sitä oikein on ryhtynytkään mutta nyt se on myöhäistä katuakaan, muuttokuorma astelee sisään nimittäin viikonloppuna!

Nelisen viikkoa sitten sain siis avaimet käteeni ja mukanamme oli pieni kuormallinen tavaraa sekä pesutorni. Ensimmäinen matka talolle virallisena omistajana tuntui jokseenkin utopiselta; justiinsahan me asuttiin siinä pienessä kerrostalokolmiossa, jonka sohvannurkasta teille kirjoittelin vuokrakodin sisutustusjuttuja. Sisään päästyämme kiersimme talon aivan kuin ensimmäistä kertaa, sillä nyt se oli tyhjä ja tällä kertaa askelsin täysin omalla lattiallani. Huoneet tuntuivat nin suurilta tyhjänä ja tuntuikin, että olimme ostaneet huomattavasti isomman talon kuin se mistä tarjous tehtiin. Noh, nyt oli ainakin tilaa kaikille tavaroille joita olin haalinut pitkin kevättä.

Esimmäinen kuorma kannettiin sisään ja sen jälkeen haettiinkin sitten Askosta aiemmin ostamani uusi jenkkisänky. Tosin siitä ei vielä täysillä ole päästy nauttimaan, koska tämän pölyn keskellä patjojen ja rungon päällä on vielä pakkausmuovit mutta kyllä me siinä joustinpatjalla silti ollaan jo nukuttu, narskuvien muovien keskellä :D . Samalla Askosta atrttui mukaan uusi piharyhmä pehmuisteineen ja varjoineen. Valkoista olisi mieleni halajannut mutta käytännön syistä väri vaihtui punaiseen. Tässä kuva siis keskeneräisestä pihasta mutta ah niin nautinnollisen mukavasta pöytäryhmästä...

Kuvassa näkyy täysin villiintyneeksi  päässyt pihamme sekä ränsistynyt kattomme, joista ensimmäiselle on jo parannuksia tehty. Katto Kassinen saa vielä odottaa.

Kun oltiin asetuttu taloon, oli aika alkaa purkamaan vanhaa uuden tieltä. Okei, lause hieman vie ajatusta sivupolulle, sillä olemme yrittäneet säästää kaikki mahdollinen alkuperäinen. Ikkunatkin kunnostetaan ja puulattiat kaivetaan linoleumin ja muovimattojen alta. Ensimmäisenä kiikarin alle pääsi kuistimme, joka oli niin ihana ikkunoineen mutta niin synkkä, niin synkkä alkuperäisten tummentuneiden sormipaneelien sekä paikoitelleen auringon haalistaman oranssin muovimaton vuoksi. 

Sormipaneeli kuitenkin itsessään on kaunista, joten se vain maalattiin mattavalkoiseksi. Rautaiset ikkunalaudat sekä vanha muovimatto revittiin pois mutta vaikka alla oli täysin kunnostettavissa oleva lautalattia niin päädyimme silti uuteen muovimattoon, sillä kyseinen tila on etenkin keväisin ja syksyisin todella kovassa kosteassa ja likaisessa rasituksessa kahden koiran, kahden lapsen ja kahden aikuisen siinä tampatessa. Ruskeat lattialistat vaihdettiin korkeampiprofiilisiin valkoisiin listoihin. Nyt se on kuitenkin ikkunoiden loppuunkunnostamista sekä sisustamista vaille valmis, tässä ennen ja jälkeen kuvat!

         Ennen                                                    Jälkeen   

Keittiössä on myös tapahtunut kummia. Messuilta ostamamme keittiö on toimitettu ja odottelee viimeistä sijaansa olohuoneessa mutta nyt siihen tehtyjen lisätilausten vuoksi sen asennus venyy osittain elokuun puoliväliin tehtaan kesäloman vuoksi, kuinka mukavaa!!! Oli miten oli, vanha keittiö on jo purettu pois ja koolaukset uusia seinälevyjä varten on tehtynä. Sähköjohtoja on vedelty useampi metri mutta niidenkin lopullinen käyttövalmius venyy keittiön asennuksen myötä. Tässä nyt siis kuvia vanhasta keittiöstä ja miltä siellä näyttää nyt. Lisää kuvia sitten, kun kirjoitan oman postauksen pelkästä keittiöremontista.

Nyt lapset vaativat huomiota, joten pakko jatkaa tätä elämää keskellä remppahelvetin. Palataanhan taas astiastoille, kunhan aukenee sopiva rako. Pahoitteluni, kun nyt olen niin kovin laiminlyönyt tätä blogia mutta tärkeysjärjestyksessa koti on ensimmäisenä :)

- Hansu

Kaksi viikkoa, kaksi päivää!

Nyt on vihdoin päästy pisteeseen, jolloin voin sanoa muuton olevan ovella. Reilu kahden viikon puristus vielä ja sitten saan uuden kodin avaimet käteeni! Blogin osalta on siis ollut tosi hiljaista, koska tavarat alkaa olemaan pakattuna ja vaikka kaikkea uutta on tullutkin ostettua niin tavararöykkiöiden kuvaaminen ei ole blogin idean mukaista... vaikka usein kuuleekin, kuinka jotkut haluaisivat nähdä blogien koteja sen kaaoksen keskellä!

Ostoksia on tullut tehtyä mutta silläkin uhalla, että lukijat katoavat olen päättänyt jättää pääosin kuvaamatta niitä ja esittelen ne sitten sitä mukaa kun remontti huone huoneelta valmistuu. Muutaman kuvan voin laittaa esimakuna tulevaan, sillä parin viikon päästä blogini alkaa päivittymään tasaiseen ja tiheään tahtiin, kun pääsemme vasaroiden ja maalien keskelle puurtamaan... koittakaahan kestää siihen asti ;)

Kuva: Bella Wintage

Kuva: Villa Hima

Kuva: Kullanmurut

- Hansu

Hiljaiseloa!

Onpa ollut pitkä aika edellisestä kerrasta, soosoo minä!!! Vieläkin vaan odotellaan päivää, jolloin rahat ja talo vaihtaa omistajaa. Tuntuu kuin esisopimuksen teostakin olisi jo ikuisuus ja mitä ilmeisimmin, odottavan aika on todella pitkä...

Jotain ollaan kuitenkin saatu aikaiseksikin. Saatiin ilmaisliput OmaPiha-messuille ja siellähän oli samaan aikaan OmaKoti-, OmaMökki- ja Sisusta!-messut, joten suuntasimme nokkamme Messukeskukseen tarkoituksena mennä kuluttumaan vain lauantaita sinne. Meidän oli tarkoitus siis mennä sinne joka tapauksessa mutta ystävän antamat liput houkuttivat menemään sinne vielä varmemmin. Eikä ollut turha reissu!

Pyörittiin siellä OmaKoti-messujen puolella ja tutkailtiin kaikkea, kun ihmiset tekivät kauppoja katoista, talopaketeista, ikkunoista ja muusta, joka ei niin koskettanut meitä. Päätimmekin siirtyä Messukeskuksen toiseen siipeen, jossa kolme muuta messua oli ja juuri kun olimme vaihtamassa puolta, niin silmääni osui Keittiömaailman osasto. "Mennään nyt huvikseen katsomaan". 

Paikalle pöllähti Keittiömaailman edustaja ja hän alkoi kauppaamaan messutarjouksella Petra-keittiötä kodinkoneineen. Toki se oli hieno keittiö mutta kun se oli musta ja olin jo niin orientoitunut ajatukseen valkoisesta keittiöstä, niin ei ensimmäisenä käynyt mielessä vaihtaa niin radikaalisti suunnitelmia. Mutta siinä sitä keittiötä tutkiessamme ja ihastellessamme, se alkoi tuntumaan koko ajan enemmän omalta. Tuntui, että muut ihmiset katsovat ja ihailevat meidän keittiötämme ja teki mieli ajaa kaikki pois, hus hus! Ajatus mustasta keittiöstä alkoi kypsymään aivokopassa mutta ihan sekunnissa en päätöstä uskaltanut tehdä, joten ei muuta kuin pizzalle. Yhden sidukan aikana tein yhden elämäni parhaimmista päätöksistä ja eväät huiviin vedettyäni ampasin takaisin Keittiömaailman osastolle samalla ajatellen, että mun tuurillani joku sen on kerinnyt napata. No ei ei ollut napannut ja nyt meillä on keittiö! 

Kuvat on mieheni ottamia, joten laatu on mitä on :D

Toki keittiö ei sovi ihan tuollaisenaan meille, joten muutoksia tehdään, jotain tulee lisää ja jotain jää pois. Tyytyväinen olen joka tapauksessa valintaamme.

Keittiön värimuutoksen vuoksi osa sisustuksesta meni uusiksi. Alunperin oli tarkoitus hankkia kevyemmät käsinojalliset rottinkituolit mutta nyt suunnitelmiin on uinut mukaan Kartellin Louis Ghostit kirkkaina

Valaisimina toimii Jotexin Disa-kristallikruunut, joita tulee pöydän päälle kaksi kappaletta.

Tässähän nämä tärkeimmät nyt tällä kertaa. Nyt on pakko mennä syöttämään perhe, joten kuulemisiin!

- H

Ostoksia, kun ei muutakaan oo!

Meidän nurkat on nyt aika pitkälti täynnä. Niin täynnä, että keittiöstä olohuoneeseen kulkiessa saa vetää vatsaa sisään. On ehkä tullut lompakon kanssa innostuttua hieman liikaa viime aikoina vaikka mun mielestä me tarvitaan kaikkia näitä tavaroita just nyt - ja kun halvalla sai! Mies kuka ei puutu ostamisvimmoihini koskaan, rajoitti nykyistä intoani sisustaa tulevaa taloamme sanomalla, että mikään mikä ei mahdu meidän farkkuun saa jäädä kauppaan... just joo, sanon minä :D


Ensinnäkin juttu on niin, etä jos mä löydän ihan vahingossa huuto.netistä kaapin jonka haluan, niin en mä voi jäädä odottelemaan toukokuulle, että saan sen ostaa... mun pitää se siis pelastaa heti, ettei kukaan muu sitä osta mun nenäni edestä - hyvin perusteltua siis!

Tämä kaappi oli pakko saada, koska olin etsinyt jotain isoa kaappia meidän 42" telkkarille ja tänne se mahtuu sisään just eikä melkein. Kaapissa oli kyllä hyllyt mutta ne oli mun ilokseni irrotettavat. Tämä tulee kyllä saamaan uuden ulkoasun, sillä vaikka nuo maalaukset onkin jonkun tunteella tekemiä niin ei ne kuitenkaan ole ihan mun juttu. Kaappi ostettu Helsingistä eräästä antiikkiliikkeestä.

Tässä on kans toinen pakko-ostos, kun se huuto.netissä minua niin anovasti katsoi. Toki se oli tehnyt niin ilmeisesti muutamalle muullekin, koska piirongista oli kova kilpailu. Minä rauhassa katselin kun muut siitä taisteli, vaikka ottikin päähän kun ne turhaan nosti koko ajan piirongin hintaa. Laitoin kylmänrauhallisesti herätyskellon aamulla soimaan 10 minuuttia ennen huudon päättymistä ja klikkasin kerran huutopottiin sen 2e ja piironki oli mun. Mahto ottaa päähän sitä kuka sen luuli tiukan taiston jälkeen voittaneensa ;)

Nämä ihanuudet löysin tytön huoneeseen Santikista

Samoin tämä ihanaakin ihanampi yövalo, myöskin Santikista

Tämän GreenGaten ihana purkki tulee toimittamaan kynäpurkin virkaa tytön huoneessa ja sen ostin Facebookin kirpparilta.

Näitä kurpitsalyhtyjä katselin Prismassa jo jouluna mutta en sitten kuitenkaan ostanut yhtään. Nyt siellä käydessäni oli kuitenkin vielä yksi lyhty jäljellä, joten nappasin sen ostoskärryyn. Kassalla huomasin, että tuo kahva oli toiselta puolelta irti ja siitä puuttui ruuvi mutta kun se oli ainut kappale niin alennusta tuli 10%, joten olin ihan tyytyväinen... etenkin kun kaapista sattui löytymään sopiva ruuvi siihen. Mä olen aina sanonutkin, että kannattaa kerätä talteen kaikkee pikkusälää!

Nämä söpöiset kyltit ostin AmandaB:stä lastenhuoneiden oviin.

Tämä CD-kotelo on samasta paikasta ja näitä ostin kaksi.

Tämän lisäksi ostin Talousmarkasta ihanan senkin tulevaan keittiöömme mutta siitä ei ole itseotettua kuvaa, koska on paketissaan tuolla makuuhuoneessa ja koska se on näköjään loppunut heidän valikoimistaan, niin en saa edes lainattua kuvaa.

Nyt mennään aika pitkälti seuraavissakin postauksissa ostotunnelmissa ja kohta alkaa remppapäivitykset blogiin, joten pysykäähän kuulolla!

Rakkaudella
- Hansu

Mun! Meidän!

Pahoittelut, kun näissä postauksissa on nyt venähtänyt aikaa mutta sattuneesta syystä nyt on ollut aikamoista hulinaa! Noh asiaan...


Meidänhän piti asua tässä vuokrakolmiossa hamaan tulevaisuuteen, käytiin me katsomassa isompia vuokrakämppiä mutta ne ei sitten syystä jos toisesta natsanneetkaan meidän perheelle. Sitten heräsi ajatus omasta talosta ja ajatusta vietiin pikkuhiljaa eteenpäin katselemalla Etuoven sekä Oikotien tarjontaa mutta aina niissä oli jotain vikaa. Kriteereinä kun oli rintamamiestalo, jossa tilaa olisi ainakin neljän huoneen verran, talo olisi remontoitavissa mutta ei kuitenkaan läpimätä. Ja yleensä tarjolla oli enemmän ja vähemmän jälkimmäisen kaltaisia  koppeja, joissa remonttiin uppoaisi enemmän kuin itse taloon.


Sitten kolahti ja ihana talo löytyi. Tilaa oli vajaat 200m2 ja huoneitakin oli 6. Jokaisessa makuuhuoneessa oli oma vaatehuone ja tonttiakin oli melkeinpä liikaa. Ainut tiedossa oleva kurja puoli oli asunnon sijainti esitaajamassa, jolloin lähimpään isoon kauppaan olisi ollut matkaa 12km mutta onhan meillä auto. Odotukset olivat suuret ja vaikka tiedossa olikin, että remonttia olisi edessä niin kyllähän asunnon kunto kuitenkin yllätti. Hintaa oli mielestäni aivan liikaa, joten pudotinkin tarjoukseni 35 000e pyyntiä alemmaksi. Talossa kun olisi pintapuolisen tarkastuksen jälkeen uusittava kaikki pinnat ja jopa lattiat olivat silminnähden kierot joka suuntaan. Talo oli myöskin ollut vuoden tyhjillään, joten sekin kertoi, ettei ostaja-ehdokkaita liiemmin ole ollut.


Sekä kohteen ilmoituksessa, että välittäjältä kysyttäessä vastaus kuntotarkastukseen oli, ettei sitä oltu tehty. Tarjoukseen siis lisättiin ehdoksi kuntotarkastus ja mikäli kuntotarkastuksessa ilmenisi jotain suurta, niin vetäytyisin kaupasta. Annoin kolme päivää aikaa miettiä asiaa ja niin myyjät tekivätkin. He antoivat vastatarjouksen minuutilleen sillä hetkellä, kun tarjoukseni olisi mennyt umpeen ja sekin jo ihmetytti sillä kyllähän he taatusti tiesivät etteivät aio hyväksyä niin suurta pudotusta hintaan.


Vastatarjous oli siis 10 000e alkuperäispyyntiä alempi ja vasta-tarjouksen mukana tuli kuntotarkastuksen osalta ostajan kannalta huolestuttava pointti. Myyjä ensinnäkin nimesi tietyn tarkastajan, jonka tehtävään halusivat ja siinä vaiheessa nousin varpailleni. Ja seuraavana niskaani pudotettiin pommi; taloon oli kuin olikin tehty kuntotarkastus vuotta aiemmin ja siinä esiintyi mm. seuraavia asioita:


-Piharakennus purkukuntoinen
- Kattorakenteissa asbestia
- Ulkorappaus haljennut ja korjattu virheellisesti
- Sokkeli halkeillut useasta kohtaa
- Salaojitukset puuttuivat
- Korkeita kosteusarvoja kellaritiloissa ym.
...lista oli loputon, kokoa sillä oli A4:sen verran...


Sain kaksi päivää aikaa mutta voitte vain arvata, ettei tarvinnut miettiä asiaa sekuntia kauempaa - kieltäydyin vastatarjouksesta! Ja kyllä harmitti, koska olinhan mielessäni jo sisustanut asunnon meidän kodiksi. Totesin, etten enää tahdo katsoa mitään asuntoja, sillä ei kuitenkaan löydetä kuin täysin romuja hirvityksiä mutta koska olen kuin tuuliiviiri konsanaan niin jo olin taas seuraavana päivänä katsomassa asuntoja netissä.


Sovimme myös näytön yhteen toiseen taloon, jossa kustannusarvio korjauksille oli välittäjän mukaan 30 000-100 000e riippuen halutusta varusteiden tasosta. Näyttöpäivänä kuitenkin soitimme ja valehtelimme kohteliaasti lasten sairastuneen. Ja etsintä jatkui...


Sitten se löytyi. Se omalta tuntuva talo, joka oli ilmoituksen mukaan alkuperäiskuntoinen mutta oikein hyvässä kunnossa oleva yksilö. Ja ei muuta kuin katsomaan! Valmistelin itseäni jo matkalla suureen pettymykseen ja siihen tunteeseen, että "ei taas...". Mutta sitä tunnetta ei tullut. Kiertelimme ja kaartelimme ja hipelöitiin kauniita alkuperäisiä sormipaneeleja ja ihasuttiin, rakastuttiinkin. Ei muuta kuin tarjousta sisään; samoilla ehdoilla kuin edellinen kauhujen kammiokin mutta tällä kertaa hintapyyntöä ei pudotettu euroakaan. Harkintapäiviä annettiin yksi. Voi kuinka se tuntuikaan elämäni pisimmiltä vuorokaudelta. Ja koska käsirahaa en halunnut maksaa, varauduin siihen, että 99% varmuudella myyjä pudottaa taas jonkun pommin tai haluaa välttämättä käsirahan.


Vuorokausi, 24 tuntia... voi huoh... ja puhelin soi...


"Herra Kiinteistövälittäjä tässä hei! Olit tehnyt tarjouksen sillä ja sillä kadulla sijaitsevasta kiinteistöstä. Soittelin tässä vain ilmoittaakseni... että tarjouksenne hyväksyttiin"

VOI JIPPIKAIJEEEEEEEEE!!!!! 
Meillä on siis ehkä talo! Seuraava jännitys olikin sitten kuntotarkastus ja pessimisti kun ei pety koskaan, niin ajatus kuntotarkastuksessa löytyvistä ongelmista ja mädästä talosta kolkutteli takaraivossa. Tarkastus siis lievästi sanottuna jännitti ja kahden pitkän tunnin jälkeen se oli ohi - puhtain paperein. Vikoja ei siis suoranaisesti ollut mutta muutama korjausehdotus tuli, joka koski ikkunoiden sekä ulkopuolisten puupintojen huoltomaalausta, sadevesien poisohjaamista kolmen metrin päähän talon seinustalta ja vuosittaisen nuohouksen hoitamista ajan tasalle. Siinä se!


Paperisota siis vielä edessä mutta kaiken tämän jännittämisen ja pettymysten jälkeen voin vihdoin sanoa, että meillä on koti 
- meidän oma koti :)

- Hansu

Rintsikkahöperönä!

MÄ OLEN SULOISEN PIKKU RINTAMAMIESTALON ONNELLINEN OMISTAJA...

 ...tai noh, tuleva omistaja mutta kuitenkin. Mun tekemä tarjous hyväksyttiin, kuntotarkastus meni puhtaana läpi ja esisopimus allekirjoitetaan muutaman viikon päästä... huomenna kerron sitten lisää kun nyt on vähän eilisen maljannostamisen jäljiltä pää hellänä ;)

- Hansu

Pikavisiitti!

Ensi viikolla mulla on viimeistään teille kerrottavaa mutta sen verran vinkkaan, että pitäkäähän peukkuja ;)

Shoppailujakin on tullut tehtyä mutta niistäkin lisää sitten seuraavassa postauksessa. Nyt en uskalla enempää paljastaa, koska olen taikauskoinen pessimisti - umpihullu siis!

Toivottavasti mulla olis jo huomenna teille asiaa mutta en uskalla vielä luvata... näin salaperäisin tunnelmin toivottelen teille oikein hyvää viikonloppua ja palataan astiastoille viimeistään ensi viikolla.

- Hansu