Ostoksia, kun ei muutakaan oo!

Meidän nurkat on nyt aika pitkälti täynnä. Niin täynnä, että keittiöstä olohuoneeseen kulkiessa saa vetää vatsaa sisään. On ehkä tullut lompakon kanssa innostuttua hieman liikaa viime aikoina vaikka mun mielestä me tarvitaan kaikkia näitä tavaroita just nyt - ja kun halvalla sai! Mies kuka ei puutu ostamisvimmoihini koskaan, rajoitti nykyistä intoani sisustaa tulevaa taloamme sanomalla, että mikään mikä ei mahdu meidän farkkuun saa jäädä kauppaan... just joo, sanon minä :D


Ensinnäkin juttu on niin, etä jos mä löydän ihan vahingossa huuto.netistä kaapin jonka haluan, niin en mä voi jäädä odottelemaan toukokuulle, että saan sen ostaa... mun pitää se siis pelastaa heti, ettei kukaan muu sitä osta mun nenäni edestä - hyvin perusteltua siis!

Tämä kaappi oli pakko saada, koska olin etsinyt jotain isoa kaappia meidän 42" telkkarille ja tänne se mahtuu sisään just eikä melkein. Kaapissa oli kyllä hyllyt mutta ne oli mun ilokseni irrotettavat. Tämä tulee kyllä saamaan uuden ulkoasun, sillä vaikka nuo maalaukset onkin jonkun tunteella tekemiä niin ei ne kuitenkaan ole ihan mun juttu. Kaappi ostettu Helsingistä eräästä antiikkiliikkeestä.

Tässä on kans toinen pakko-ostos, kun se huuto.netissä minua niin anovasti katsoi. Toki se oli tehnyt niin ilmeisesti muutamalle muullekin, koska piirongista oli kova kilpailu. Minä rauhassa katselin kun muut siitä taisteli, vaikka ottikin päähän kun ne turhaan nosti koko ajan piirongin hintaa. Laitoin kylmänrauhallisesti herätyskellon aamulla soimaan 10 minuuttia ennen huudon päättymistä ja klikkasin kerran huutopottiin sen 2e ja piironki oli mun. Mahto ottaa päähän sitä kuka sen luuli tiukan taiston jälkeen voittaneensa ;)

Nämä ihanuudet löysin tytön huoneeseen Santikista

Samoin tämä ihanaakin ihanampi yövalo, myöskin Santikista

Tämän GreenGaten ihana purkki tulee toimittamaan kynäpurkin virkaa tytön huoneessa ja sen ostin Facebookin kirpparilta.

Näitä kurpitsalyhtyjä katselin Prismassa jo jouluna mutta en sitten kuitenkaan ostanut yhtään. Nyt siellä käydessäni oli kuitenkin vielä yksi lyhty jäljellä, joten nappasin sen ostoskärryyn. Kassalla huomasin, että tuo kahva oli toiselta puolelta irti ja siitä puuttui ruuvi mutta kun se oli ainut kappale niin alennusta tuli 10%, joten olin ihan tyytyväinen... etenkin kun kaapista sattui löytymään sopiva ruuvi siihen. Mä olen aina sanonutkin, että kannattaa kerätä talteen kaikkee pikkusälää!

Nämä söpöiset kyltit ostin AmandaB:stä lastenhuoneiden oviin.

Tämä CD-kotelo on samasta paikasta ja näitä ostin kaksi.

Tämän lisäksi ostin Talousmarkasta ihanan senkin tulevaan keittiöömme mutta siitä ei ole itseotettua kuvaa, koska on paketissaan tuolla makuuhuoneessa ja koska se on näköjään loppunut heidän valikoimistaan, niin en saa edes lainattua kuvaa.

Nyt mennään aika pitkälti seuraavissakin postauksissa ostotunnelmissa ja kohta alkaa remppapäivitykset blogiin, joten pysykäähän kuulolla!

Rakkaudella
- Hansu

Mun! Meidän!

Pahoittelut, kun näissä postauksissa on nyt venähtänyt aikaa mutta sattuneesta syystä nyt on ollut aikamoista hulinaa! Noh asiaan...


Meidänhän piti asua tässä vuokrakolmiossa hamaan tulevaisuuteen, käytiin me katsomassa isompia vuokrakämppiä mutta ne ei sitten syystä jos toisesta natsanneetkaan meidän perheelle. Sitten heräsi ajatus omasta talosta ja ajatusta vietiin pikkuhiljaa eteenpäin katselemalla Etuoven sekä Oikotien tarjontaa mutta aina niissä oli jotain vikaa. Kriteereinä kun oli rintamamiestalo, jossa tilaa olisi ainakin neljän huoneen verran, talo olisi remontoitavissa mutta ei kuitenkaan läpimätä. Ja yleensä tarjolla oli enemmän ja vähemmän jälkimmäisen kaltaisia  koppeja, joissa remonttiin uppoaisi enemmän kuin itse taloon.


Sitten kolahti ja ihana talo löytyi. Tilaa oli vajaat 200m2 ja huoneitakin oli 6. Jokaisessa makuuhuoneessa oli oma vaatehuone ja tonttiakin oli melkeinpä liikaa. Ainut tiedossa oleva kurja puoli oli asunnon sijainti esitaajamassa, jolloin lähimpään isoon kauppaan olisi ollut matkaa 12km mutta onhan meillä auto. Odotukset olivat suuret ja vaikka tiedossa olikin, että remonttia olisi edessä niin kyllähän asunnon kunto kuitenkin yllätti. Hintaa oli mielestäni aivan liikaa, joten pudotinkin tarjoukseni 35 000e pyyntiä alemmaksi. Talossa kun olisi pintapuolisen tarkastuksen jälkeen uusittava kaikki pinnat ja jopa lattiat olivat silminnähden kierot joka suuntaan. Talo oli myöskin ollut vuoden tyhjillään, joten sekin kertoi, ettei ostaja-ehdokkaita liiemmin ole ollut.


Sekä kohteen ilmoituksessa, että välittäjältä kysyttäessä vastaus kuntotarkastukseen oli, ettei sitä oltu tehty. Tarjoukseen siis lisättiin ehdoksi kuntotarkastus ja mikäli kuntotarkastuksessa ilmenisi jotain suurta, niin vetäytyisin kaupasta. Annoin kolme päivää aikaa miettiä asiaa ja niin myyjät tekivätkin. He antoivat vastatarjouksen minuutilleen sillä hetkellä, kun tarjoukseni olisi mennyt umpeen ja sekin jo ihmetytti sillä kyllähän he taatusti tiesivät etteivät aio hyväksyä niin suurta pudotusta hintaan.


Vastatarjous oli siis 10 000e alkuperäispyyntiä alempi ja vasta-tarjouksen mukana tuli kuntotarkastuksen osalta ostajan kannalta huolestuttava pointti. Myyjä ensinnäkin nimesi tietyn tarkastajan, jonka tehtävään halusivat ja siinä vaiheessa nousin varpailleni. Ja seuraavana niskaani pudotettiin pommi; taloon oli kuin olikin tehty kuntotarkastus vuotta aiemmin ja siinä esiintyi mm. seuraavia asioita:


-Piharakennus purkukuntoinen
- Kattorakenteissa asbestia
- Ulkorappaus haljennut ja korjattu virheellisesti
- Sokkeli halkeillut useasta kohtaa
- Salaojitukset puuttuivat
- Korkeita kosteusarvoja kellaritiloissa ym.
...lista oli loputon, kokoa sillä oli A4:sen verran...


Sain kaksi päivää aikaa mutta voitte vain arvata, ettei tarvinnut miettiä asiaa sekuntia kauempaa - kieltäydyin vastatarjouksesta! Ja kyllä harmitti, koska olinhan mielessäni jo sisustanut asunnon meidän kodiksi. Totesin, etten enää tahdo katsoa mitään asuntoja, sillä ei kuitenkaan löydetä kuin täysin romuja hirvityksiä mutta koska olen kuin tuuliiviiri konsanaan niin jo olin taas seuraavana päivänä katsomassa asuntoja netissä.


Sovimme myös näytön yhteen toiseen taloon, jossa kustannusarvio korjauksille oli välittäjän mukaan 30 000-100 000e riippuen halutusta varusteiden tasosta. Näyttöpäivänä kuitenkin soitimme ja valehtelimme kohteliaasti lasten sairastuneen. Ja etsintä jatkui...


Sitten se löytyi. Se omalta tuntuva talo, joka oli ilmoituksen mukaan alkuperäiskuntoinen mutta oikein hyvässä kunnossa oleva yksilö. Ja ei muuta kuin katsomaan! Valmistelin itseäni jo matkalla suureen pettymykseen ja siihen tunteeseen, että "ei taas...". Mutta sitä tunnetta ei tullut. Kiertelimme ja kaartelimme ja hipelöitiin kauniita alkuperäisiä sormipaneeleja ja ihasuttiin, rakastuttiinkin. Ei muuta kuin tarjousta sisään; samoilla ehdoilla kuin edellinen kauhujen kammiokin mutta tällä kertaa hintapyyntöä ei pudotettu euroakaan. Harkintapäiviä annettiin yksi. Voi kuinka se tuntuikaan elämäni pisimmiltä vuorokaudelta. Ja koska käsirahaa en halunnut maksaa, varauduin siihen, että 99% varmuudella myyjä pudottaa taas jonkun pommin tai haluaa välttämättä käsirahan.


Vuorokausi, 24 tuntia... voi huoh... ja puhelin soi...


"Herra Kiinteistövälittäjä tässä hei! Olit tehnyt tarjouksen sillä ja sillä kadulla sijaitsevasta kiinteistöstä. Soittelin tässä vain ilmoittaakseni... että tarjouksenne hyväksyttiin"

VOI JIPPIKAIJEEEEEEEEE!!!!! 
Meillä on siis ehkä talo! Seuraava jännitys olikin sitten kuntotarkastus ja pessimisti kun ei pety koskaan, niin ajatus kuntotarkastuksessa löytyvistä ongelmista ja mädästä talosta kolkutteli takaraivossa. Tarkastus siis lievästi sanottuna jännitti ja kahden pitkän tunnin jälkeen se oli ohi - puhtain paperein. Vikoja ei siis suoranaisesti ollut mutta muutama korjausehdotus tuli, joka koski ikkunoiden sekä ulkopuolisten puupintojen huoltomaalausta, sadevesien poisohjaamista kolmen metrin päähän talon seinustalta ja vuosittaisen nuohouksen hoitamista ajan tasalle. Siinä se!


Paperisota siis vielä edessä mutta kaiken tämän jännittämisen ja pettymysten jälkeen voin vihdoin sanoa, että meillä on koti 
- meidän oma koti :)

- Hansu

Rintsikkahöperönä!

MÄ OLEN SULOISEN PIKKU RINTAMAMIESTALON ONNELLINEN OMISTAJA...

 ...tai noh, tuleva omistaja mutta kuitenkin. Mun tekemä tarjous hyväksyttiin, kuntotarkastus meni puhtaana läpi ja esisopimus allekirjoitetaan muutaman viikon päästä... huomenna kerron sitten lisää kun nyt on vähän eilisen maljannostamisen jäljiltä pää hellänä ;)

- Hansu

Pikavisiitti!

Ensi viikolla mulla on viimeistään teille kerrottavaa mutta sen verran vinkkaan, että pitäkäähän peukkuja ;)

Shoppailujakin on tullut tehtyä mutta niistäkin lisää sitten seuraavassa postauksessa. Nyt en uskalla enempää paljastaa, koska olen taikauskoinen pessimisti - umpihullu siis!

Toivottavasti mulla olis jo huomenna teille asiaa mutta en uskalla vielä luvata... näin salaperäisin tunnelmin toivottelen teille oikein hyvää viikonloppua ja palataan astiastoille viimeistään ensi viikolla.

- Hansu

Mummi

07.01.1922 - 16.01.2012

Enkelit valkoiset taivaassa tuolla 

pitäkää mummista hyvää huolta.

Hannele

Muuttoksia?

Eih, otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä vaan nyt alkaa meillä olemaan jännittävät hetket käsillä. Vaikka olin aivan varma, että me tullaan asuttamaan tätä meidän vuokrakolmiota vielä seuraavassakin elämässä niin nyt näyttäisi siltä, että maisemanvaihdos olisi edessä. Kaupungista keskelle peltoa - kirjaimellisesti!

Olemme siis löytäneet talon, joka ei ainakaan vielä ole meidän mutta koko ajan näyttää paremmalta. Vielä ei tarina kerro sen enempää mutta lähiviikkoina selviää monta asiaa, jotka ratkaisee tuleeko meistä maalaisia vai jäädäänkö edelleen vaan ihailemaan muiden taloja ja pihoja. Pitäkää siis peukkuja nyt, että luoja soisi meille suopean tien ja kaikki menisi kerrankin juuri niinkuin pitääkin!

Toivottavasti seuraavaan postaukseen olenkin jo viisaampi ja osaan kertoa teille enemmän :)

- Hansu

Onnea on puolivalmis olohuone!

Tai no ei se itse huone uusi ole mutta huonekalujen kohdalla on tapahtunut muutoksia. Vanha sohva otti ja lähti, surullisena katsoin sen viimeistä matkaa kaatopaikalle. Meillä oli hyviä hetkiä näiden vajaan kymmenen vuoden aikana, rakas sohvani :(

Ihastuin siis noihin muissakin blogeissa nähtyihin valkoisiin Ikean Ektorpeihin niin paljon, että halusin meillekin sellaiset. Meillä kun on kuitenkin kaksi isoa koiraa ja kolme kissaa sekä kaksi lasta niin hieman mietitytti. Toki valkoinen on arka väri mutta pestävien päällisten myötä uskalsin toteuttaa tämän pähkähullun idean ja unelman valkoisista sohvista.

Ikeastahan näitä saa mutta huomasin ilokseni, että näitä myydään paljon käytettynäkin ja kierrätystä kannattavana ihmisenä, suosin huuto.netin tarjontaa tässä asiassa. Aiemminhan meillä oli jo yksi valkoinen Ektorpin nojatuoli raheineen ja nyt sen seuraksi tuli toinen nojatuoli raheineen sekä kolmen istuttava sohva. Päälliset olivat huonokuntoiset, eikä edes valkoiset joten sohva saikin Ikeasta jo uuden päällisen. Nojatuoliin tulee myös mutta koitan uskotella itselleni, että jos ostan uuden päällisen siihen vasta ensi kuussa niin saan kaiken tosi halvalla ;) ... vaikka siis toki tein reilusti säästöä nytkin!

Kuvassa näkyy myös mun ihanat Riviera Maisonin tyynyt. Materiaali ei tosin ole kovin miellyttävää paljaan ihon alla, joten näm on ihan koristeena ja löhötyynyt on sitten asia erikseen.

Olkkarissa on järjestyskin vaihtunut kokonaan, tuossa ylemmässä kuvassa näkyvät vitriinit olivat ennen vastakkaisella seinällä suorassa linjassa. Vitriinit eivät ole kulmamallia mutta nuo keskellä olevat cd-tornit antavat mahdollisuuden laittaa ne kulmaan. Ja kuvassa näkyy myös, että sohva on irroitettu kokonaan seinästä ja siirretty irralliseksi "keskelle" olohuonetta.

Matto meiltä vielä puuttuu, kun vanha matto on pesulassa eikä se enää edes sovi olohuoneen uusiin väreihin, joten uusi matto on nyt hakusessa. 

Nyt tuo ruskea lipasto pomppaa kyllä pahasti silmille, joten se menee joko maalaukseen tai siirtyy muualle uuden tieltä. Toki pöytäkin on ruskea mutta sitä EI maalata KOSKAAN valkoiseksi eikä tehdä mitään muutakaan, sillä rakastan se kulunutta ja elämää nähnyttä pintaa. Se on ollut alunperin talonpoikaispöytä eli korkeilla jaloilla mutta koska en halunut pöydästä luopua  ja sille ei ollut enää ruokapöytänä kokonsa puolesta käyttöä niin jaloille näytettiin sahaa.

Kuvassa näkyy myös vanha päällinen toisen nojatuolin päällä mutta onneksi se ei ole sentään kirkkaan punainen ;) . Uudet verhot on myös ikkunassa mutta pahaksi onnekseni huomasin, että verhot olivat liian kapeat, joten jouduin tilaamaan Jotexilta vielä kaksi verhoa lisää, että saa nuo karmean väriset karmit piiloon.

Seiniinkin tulee vielä ehkä hieman väriä ja ainakin se minun ihana ikkunani pääsee seinälle, kunhan keksitään keino sen kiinnittämiseen turvallisesti.

Tässä vielä kuva minun tämän hetkisestä iltapuhteestani. Ei pitäisi tutkia muiden blogeja niin tarkasti, niin ei saisi tällaisia älyvapaita päähänpistoja. Vielä on reilusti matkaa valmiiseen mattoon mutta alku se on pienikin alku... vaikka tälläkin on kokoa jo 60cm :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin

- Hansu