sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Keittiö on kodin sydän!

Tai niin sanotaan. Toki meilläkin keittiössä tapahtuu ja perhe on koossa usein keittiön pöydän äärellä mutta sydämeksi voisi kutsua unelmiensa keittiötä. Minulle se olisi viehättävän rintamamiestalon lämpöisessä suojassa, jossa keittöllä olisi potentiaalia todella olla se kodin sydän. Me nyt ei kuitenkaan omakotitaloa asuteta vaan tätä vuokrakolmiota niin mahdollisuuksia on rajallinen määrä. Minä kuitenkin viihdyn keittiössämme. Ja niin tuntuu viihtyvän muutkin perheemme jäsenet, eläimet mukaan lukien. 

Alkujaan keittiöön vaan roiskaistiin puolihuolimattomasti pöytä ja kuusi tuolia. Sittemmin alkoi kuitenkin mietityttämään, että miksi kerrostalon keittiön pitäisi olla aina se perusmallinen, mielikuvitukseton koppero. Siellä tehdään muutakin kuin vain syödään. Meillä pöytää käytetään laidasta laitaan, ruokailusta ompelutasoon ja tietokonepöytään. 

Pöytänä meillä toimii Ikeasta aikoinaan ostettu kuuden hengen massiivipuinen pöytä, jonka nimeä en hyvällä tahdollakaan muista. Vuosien käytön jälkeen pöytälevy alkoi näyttämään väsähtämisen merkkejä ja minä aloin väsähtämään pöydän pyökkiseen väriin. Joten ei muuta kuin hiomakone käyntiin ja kiiltävä valkoinen pinta peliin. 

Tuoleina meillä oli myös Ikean valkoiset puutuolit. Kauniit mutta valitettavan huonossa kunnossa, edes tuunattavaksi. Näin tuli eteen siis myös tuolien vaihto. Valkoisen pöydän myötä alkoi myös sisustusmaku muuttua eri suuntaan kuin aiemmin ja hetken harkinnan jälkeen tuoleiksi valikoituivat Iskun Helenet. Kerrankin oli onnenkantamoinen olkapäällä, kun törmäsin lähes käyttämättömiin tuoleihin nettimarkkinoilla huikeaan 80 euron hintaan. Tuoleja oli 4 kpl ja suunnitelmissa oli käydä Iskusta hakemassa kaksi tuolia lisää mutta ne osoittautuivatkin kovin massivisiksi eikä kuutta tuolia ollisi saatu mahtumaan pöydän ympärille muutoin kuin moottorisahan avulla.

Tästä lähdettiin...

... ja tähän päädyttiin.

Neljä tuolia oli kuitenkin aivan liian vähän, joten suunnitelmiin oli tehtävä jonkinlainen muutos. Olin aina haaveillut puusohvasta mutten ole koskaan vienyt haavetta toteutusasteelle. Onneksi synttärini kolkutteli ovella ja sain idean pyytää mieheltä lahjaksi puise sohvan, jos sellainen sopiva kohdalle sattuisi. Ja sattuihan se!

Huuto.netissä oli myynnissä vaniljan värinen puinen sohva, jonka kyljessä koreili teksti "The Old Bed". Rakkautta ensisilmäyksellä, sanon minä! Näin ukkoseni lähti kiltisti noutamaan mamman päähänpistoa uuteen kotiin. 

Muutamia tyynyjä + istuinpehmuste ja tulos on tämä:

Niin alkoi keittiömme muodostua. 



Ei ehkä kodin sydän mutta vähintääkin aortta ;)

- Hansu

2 kommenttia:

Kakista ulos vaan :)